On tavallista, että lapsuudessa ja nuoruudessa mielialat vaihtelevat voimakkaasti. Mielialan vaihtelut ja monet vaikeat tunteet, kuten ahdistuksen tunne, ovat yleisiä ja normaaleja nuoruudessa, myös masennuksen tunteet yleistyvät.
Vanhemmat huomaavat usein lapsen käytöksestä ja tunneilmaisusta ensimmäisinä, jos lapsella on jokin pielessä. Aikuisen läsnäolo sekä avoin ja rehellinen keskustelu lapsen tuntemuksista voivat auttaa. Vanhemmat voivat myös puhua lapsen tilanteesta jonkun toisen, lapsen elämässä mukana olevan aikuisen kanssa. Lapselle tuttu ja turvallinen aikuinen voi vanhempien lisäksi olla esimerkiksi hoitaja, opettaja tai harrastuksen ohjaaja.
Vanhempien oma pitkäaikainen huolestuminen lapsen voinnista on riittävä syy hakea lapselle ammattiapua.
Avun hakeminen lasten ja nuorten mielen oireiluun
Lapsuudessa ja nuoruusiässä psyykkiset ongelmat ovat varsin tavallisia. Usein tunne-elämän vaikeudet ovat ohimeneviä ja kehitysikään kuuluvia. Vanhempien tai muiden läheisten aikuisten on joskus vaikeaa hahmottaa, milloin olisi syytä lähteä hakemaan ulkopuolista apua. Masentuneisuus, aggressiivisuus, syömisongelmat, kriisi perheessä tai kouluvaikeudet ovat tavallisimpia syitä psykiatriseen hoitoon hakeutumiseen.
Avun hakeminen lapselle tai nuorelle kannattaa aloittaa, kun:
- Lapsen tai nuoren käyttäytyminen huolestuttaa.
- Käyttäytyminen muuttuu selkeästi aiemmasta.
- Muutos kestää pitkään, esimerkiksi muutaman viikon.
- Lapsi tai nuori on itsetuhoinen tai hänellä on psykoottisia oireita.
Apua kouluterveydenhuollosta tai terveyskeskuksesta
Koulua käyvän lapsen ja nuoren ensimmäinen yhteydenotto on kouluterveydenhuolto tai terveyskeskus. Kouluterveydenhuollossa lapsi tai nuori voi tavata kouluterveydenhoitajan, koululääkärin, koulupsykologin tai koulukuraattorin. Tarvittaessa koululääkäri (tai terveyskeskus- tai yksityislääkäri) voi kirjoittaa lapselle tai nuorelle lähetteen psykiatrian poliklinikalle.